Päivä äidille

 

Olen sitä mieltä, että äitienpäivä pitäisi olla joka päivä. Ainakin minulla on ollut onni saada aivan ihana äiti, joka on tukenut parhaansa mukaan minua läpi elämän. Läheskään aina en ole osannut sitä arvostaa ja menneisyydessäni on hetkiä, jolloin olisin tarvinnut vielä enemmän äitini tukea. Nyt muutamia vuosia vanhempana ja (toivottavasti) fiksumpana, eivät asiat enää ole niin mustavalkoisia ja sitä osaa katsoa asioita eri tavalla kuin ennen.

Niinpä ei harmittanut yhtään herätä aikaisin porukoiden luona poimimaan äidille valkovuokkoja ja paistamaan lättyjä sekä leipomaan sämpylöitä :) Äiti-parka on aamuvirkku, joten vaikka nousin ennen seitsemää valmistamaan aamiaista, joutui äiti varmasti valvomaan taas monta tuntia ennen kuin menin "herättämään" ja kutsumaan aamupalalle :D Päivän ohjelmaan kuului tietysti kyläilyä mammojen luona sekä tietysti paljon herkkutarjoiluja. Söin lättyjä, kakkua, keksiä ja jäätelöä, mutta en onneksi mitään ihan järjettömiä määriä. Tietysti lisäksi tuli mutustettua reippaasti grilliruokaa, mutta sentään puolet lautasesta oli salaatin peitossa.

Nyt on kurkku vähän kipeänä, toivottavasti en ole sairastumassa.. Huomenna olisi tarkoitus aloittaa taas tämä uusi terveellinen elämä ja aloitan sen karulla kurinpalautuksella käymällä vaa'alla aamulla. Jos en olisi sössinyt koko kuukautta, voisin olla jo ties kuinka hyvässä kunnossa... Joten pidetään huolta etten sano tätä samaa lausetta kuukauden kuluttua!

Puolen vuoden tipaton?

Torstaina tuhottomasti alkoholia ja epäterveellistä sapuskaa, sen jälkeen kaksi päivää krapulaa ja lisää mättöä (kun eilen illalla koin vihdoin olevani siinä kunnossa että uskalsin syödä puolikkaan pizzan pelkäämättä oksennusta). Pohdintoja siitä, että mitäköhän tyhmää tuli tehtyä.


Olen nyt tullut siihen tulokseen, että en osaa juoda vaan vedän lähes poikkeuksetta homman överiksi. On juotava siihen asti, että sammuu tai on vähintäänkin konttauskunnossa. Eilenkin olin niin kipeä, että olin oikeasti ihan varma maksani poksahtamisesta.. Ilta oli ollut kiva - kai? Filmi pätkii ikävästi yöstä. Pari postausta takaperin tuumasin, että välttelisin tämän ryyppyreissun jälkeen alkoholia juhannukseen asti. Mutta miksi pitäisi vetää lärvejä silloinkaan? Join alkoholia ensimmäisen kerran 15-vuotiaana ja sen jälkeen ryyppäämiseni on ollut melkein joka kerta hyvin humalanhakuista ja olen varma, ettei se ole millään muotoa terveellistä. Mielestäni olen saanut kokea oksentelut, sekoilut, krapulat ja morkkikset ihan tarpeeksi monta kertaa tietääkseni, etten nauti niistä millään tavalla.

Haluan kokeilla, miltä tuntuu olla selvinpäin muiden juodessa. Miltä tuntuu kun ei tarvitse pelätä, mitä on tehnyt koska ei itse muista. Miltä tuntuu kun ei ole krapulaa. Miltä tuntuu kun ei tarvitse hävetä itseään tai olla riippuvainen muista humalatilan vuoksi. Kunnianhimoisena pohdiskelin jospa voisin olla jopa puoli vuotta tipattomalla (2[-3] alkoholiannosta maksimissaan kerralla jos on ihan pakko), mutta lähdetään ensin kuukaudesta ja jatketaan siitä sitten ellen osottaudu ihan umpijuopoksi, joka tarvitsee katkaisuhoitoa :P Ajattelin, etten tee tästä mitään numeroa kaveriporukassa vaan ainut jolle tavoitteestani mainitsisin, olisi poikaystäväni. Muut saavat sitten itse tehdä havainnot - täytyy kuitenkin valmistautua kumoamaan raskaushuhut joita ihan varmasti joku alkaa heittelemään ilmoille kun tunnettu olutsieppo rupeaa limulinjalle :D

Toivon todella, että pystyisin tähän, koska se olisi todella suuri askel minulle terveyteni kanssa!

AURINKO

Täällä on ollut tänään ihan kesä! Koko pitkän ja kylmän ja inhottavan talven olen odottanut tätä. Aurinko, kiitos että taas paistat tänne kylmään Suomeen! Ihanaa kun saa mennä ulkona ilman takkia - lenkille jopa topissa! Ei millään malttaisi olla sisällä vaan vaikka ihan vaan istuskella ulkona ja nauttia raittiista ja lämpimästä ilmasta. (Fiilistä hiukan latistaa katsoa seuraavien päivien säätiedotusta, mutta ei voi mitään..) Kohta saa kaivaa esiin kesämekot ja pääsee rannalle ja uimaan ja ruskettumaan ja palamaan ja syömään jäätelöä ja nauttimaan ja mökkeilemään ja ja ja...!

Jos ei vielä tullut selväksi: RAKASTAN KESÄÄ! <3

Eilen söin tällaisia asioita:

Aamupala: neljänviljanpuuro mansikkahillolla ja raejuustolla
Lounas: makaronilaatikko ja porkkana-herne-kukkakaalisekoitusta
Välipala: raejuustoa ja porkkanaa
Päivälinen: spagettia ja jauhelihakastiketta
Iltapala: 2 ruispaahtoleipää kinkulla ja juustolla sekä omena

Liikuntana pyöräilin tunnin raittiissa ulkoilmassa :)

Tänään ruokavalio on näyttänyt tällaiselta:

Aamupala: kaurapuuro maidolla ja mansikkahillolla
Lounas: perunaa ja jauhelihakastiketta
Välipala: 2 ruispaahtoleipää kinkulla ja juustolla
"Päivällinen": lättyjä mansikkahillolla ja mustikoilla (:DD)
Iltapala: ruispaahtoleipä kinkulla ja juustolla

Poikaystävän kanssa siis vähän herkuteltiin vielä illalla ennen kuin lähdin kotiin kun tehtiin lättyjä ja mätettiin niitä sitten kilpaa niin että napa tärisi.
"Et kyllä jaksa enää syödä yhtään!"
"AI EN VAI?!"
"No et ainakaan jaksa laittaa siihen puolta kiloa hilloa päälle!!"
"No katotaan!!!"
Sen jälkeen pieni välikuolema sohvalla ennen kuin piti päästää raksupoksu nukkumaan ja lähdin itse onnellisesti polkemaan kotiin ja matkaan menikin sitten 45 minuuttia :D Mutta tämän lisäksi kävin päivällä 40 minuutin hölkkälenkillä päivällä pururadalla. Oli tosi kiva hölkätä pururadalla asfaltin sijaan, tuntui jotenkin paljon paremmalta. Lisäksi sai vähän haastetta kun reitillä oli pari ihan törkeän jyrkkää ylämäkeä ja aina välillä vähän alamäkiäkin. Ihan koko matkaa en siis putkeen hölkännyt vaan muutaman kerran piti kävellä välissä, mutta silti oli tosi mukavan tuntuinen lenkki :)

Nyt kelpaa mennä nukkumaan vatsa lättyjä pullottaen, jos sitä vaikka pääsisi ihmisten aikoihin sängystä ylös ja ehtisi käydä vähän polttamassa tänään hankittuja varastoja salilla.

Terveyttä ja kohtuutta

Nyt kun olo on taas parempi, heräsin siihen todellisuuteen että koulu painaa ihan hulluna päälle. Vielä olisi muutama tentti ja jokunen kirjallinen työ, johon pitäisi tarttua. Mutta kuinka malttaisi kun ulkona paistaa aurinko ja on ehkä ihanin ilma ikinä (jos ei lasketa pirun kylmää tuulta mukaan)! Olen siis tänään nauttinut omasta pikku lasitetusta kasvihuoneestani (=parvekkeestani) lukemalla siellä auringonpaisteessa tenttiin. Kun latinankieliset sanahirviöt alkoivat tursuta korvista ulos, lähdin reilun tunnin kävelylle. En ottanut sitä niinkään urheilun kannalta vaan nautin ilmasta ja siitä, ettei olo ollut niin etova kuin viime päivinä. Kyllä sitä osaa taas arvostaa, että vesilasillinen pysyy sisällä.

Osaa arvostaa terveyttä.

Aloin taas pitämään ruokapäiväkirjaa kun siinä on jotain järkeä ja tänään tuli popsittua:

Aamupala: 2 ruisleipää margariinilla ja raejuustolla
Lounas: kinkkupastaa, kurkkua, porkkanaa, leipä margariinilla ja lasi maitoa
Välipala: porkkana, raejuustoa ja banaanilastuja
Päivällinen: spagettia ja paistettu kananmuna
Iltapala: maitorahkaa ja mansikoita

Aaaa nuo banaanilastut oli niin hyviä että niitä tuli puputettua ehkä vähän liikaakin.. mutta sallitaan nyt tuo kun hirveistä jäätelöhimoista huolimatta kävelin tyynesti jätskikioskin ohi :D Ne ovat pirullisia ansoja näin aurinkoisina päivinä ja ainakin minulle niiden ohittaminen retkahtamatta on aina jonkinmoinen koitos. Mutta toisaalta niiden kiskurihinnat kyllä auttavat aika hyvin asiaa. Ihan oikeasti sydämeen sattuu maksaa pikkuruisesta jäätelöpallosta enemmän kuin mitä litra samaa tavaraa viereisessä kaupassa maksaa.

Oikeastaan tuosta aasinsiltana yhteen ongelmaani: en voi koskaan ostaa esimerkiksi litraa jäätelöä kotiin ellei minulla ole kavereita auttamassa sen syömisessä heti. En myöskään koskaan osta suklaalevyä, keksipakettia, jumbokarkkipussia yms. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että jos minulla on esimerkiksi kokonainen keksipaketti kaapissa, niin sisälläni herää suunnilleen tältä kuulostava kaveri:

Ja sitten syön sen koko keksipaketin. Ihan oikeasti, minulla ei ole mitään kohtuutta, jos tiedän että kaapeissa on herkkuja! Ne eivät säily kuin ehkä silloin jos en avaa niitä, mutta jos teen sen virheen että pakkaus aukeaa niin sitten käyn mutustamassa herkkuja joka välissä. Tästä syystä kiikutan aina esimerkiksi äidin tuputtamat herkkupakkaukset poikaystäväni luokse säilöön, missä sitten saan silloin tällöin ottaa yhden namun (tai useamman jos raksun silmä välttää). Jos minun tekee mieli jotain hyvää, ostan sen yhden pullan/tikkarin/suklaapatukan/jäätelötuutin. Tätä suosittelisin myös muille, jos huomaa että on kohtuuden kanssa ongelmia! Miksi turhaan kiduttaa itseään asettamalla itsensä alttiiksi turhille kiusauksille? Harvoin ihminen nimittäin oikeasti tarvitsee sitä kokonaista suklaalevyä - itselleni ei ainakaan juuri koskaan tule suklaapatukan jälkeen sellaista tunnetta, että hitto, näitä on pakko saada nyt viisi lisää. Ja näin sekä mieli että kroppa ovat tyytyväisiä: suklaahimo on tyydytetty eivätkä verisuonet pauku rasvasta ja sokerista :)

Yäh

Vatsatautia kuulemma liikkeellä. Hahah! Eipä ole meikäläisellä ollut moista tautia varmaan ala-asteen jälkeen!

..no nyt on noin vuorokauden ajan pysynyt taas tavara sisällä. Eli ehkä huomenna uskallan liikkua kolme metriä kauemmas vessasta?