torstai 26. huhtikuuta 2012

Mikäs sieltä pullan alta pilkottaa?

Tänään perin eilisen synkistelyt takaisin korkojen kera. Fiilis on ollut suunnilleen tämä:

Söin kunnon aamupalan ja jaksoin kerrankin keskittyä kunnolla koulussa. Torstain kunniaksi koulussa oli keittoruokana hernesoppaa, jota sitten puputin onnessani vain siksi, että sen kanssa sai ottaa pannukakkua - oikeastaan en nimittäin pahemmin hernekeitosta välitä :P Mutta pannari oli hyvää! Koulusta polkaisin suoraan salille, missä vietin puolitoista tuntia.

Oli kyllä mahtavaa huomata, että painot nousivat taas viime kertaa helpommin. Vielä mahtavampaa oli se, että aluksi 10 kilon kahvakuula oli varattu, joten tein heilautuksia 6 kilon kuulalla, eikä se tuntunut missään :D Kyykky+pystysoutuun sain sitten sen painavamman kuulan kun tuntui turhalta heilutella sitä pienempää. Sen jälkeen oli vuorossa askelkyykyt ja jos jotain liikettä vihaan, niin askelkyykkyjä. Niitä, kyykkyjä ja pyöräilyä kuitenkin kiitän takapuolestani, josta itse asiassa jopa pidän. Olen kulkenut pienestä pitäen pyörällä joka paikkaan ja silloin kun harrastin aerobicia, oli minulla siinä ohjaaja joka tuntui rakastavan askel- ja normikyykkyjä, joita tehtiin aina lyyhistymiseen saakka. Askelkyykkyjä tehdessä minun on aina tsempattava itseni ihan äärirajoille kun jalat tärisee hulluina ja vielä olisi pari toistoa jäljellä. Jos joku kuulisi ajatukseni kun tsemppaan itseäni uuteen sarjaan tai niiden viimeisten toistojen aikana.... Ärräpäitä lentää ja parjaan itseäni minkä pystyn. Mutta sen jälkeen kun olen selviytynyt, korvaan käytöksen itselleni kehumalla suoritukseni maasta taivaisiin ja hetken tunnen itseni (hikiseksi ja läähättäväksi) jumalaksi.
Illalla päätin lähteä vielä lenkille ja siinä vetäessäni ulkoiluhousuja jalkaan satuin vilkaisemaan peiliin ja hämmästyin niin paljon että piti mennä oikeen lähemmäs tuijottelemaan. Kun tarkkaan katsoin, saatoin huomata, että ylävatsassani oleva pystysuora viiva pilkotti ehkä hitusen enemmän kuin ennen. En sitten tiedä mahtaako se olla joku esiin pyrkivä vatsalihaksen tapainen vai pelkästään väärin päin kääntynyt vatsamakkara :D Alkoi naurattaa hirveästi ja lähdin sitten sinne lenkille suupielet nykien. Tein saman lenkin kuin viimeksi, tällä kertaa hölkyttelin 20 minuuttia kunnes tuntui siltä etten muka enää mitenkään jaksanut enempää. Silti loppumatkalla otin vielä parit spurtit, eli päätin että juoksen tästä tuonne kyltille ja sitten kirmasin minkä jaloista lähti! Hyvin pystyin juoksemaan täysillä lyhyen matkan, vaikka juuri voimat hölkkään olivat mukamas loppuneet. Ehkä ihmisellä on joku itsesuojeluvaisto, että vähän energiaa on säästettävä jos tulee vaikka tarve päästä karkuun?

Kotona tein vielä (liian) ison satsin maitorahkaa ja mustikoita, jonka puoliväkisin tungin alas. Semmoinen päivä se :) Ruokailut näyttivät tältä:

Aamupala: neljänviljanpuuro mansikkahillolla ja raejuustolla, lasi maitoa
Lounas: hernekeittoa, salaattia, kaksi siivua leipää margariinilla, pannukakkua hillolla ja lasi maitoa
Välipala: raejuustoa, banaani ja kaksi marianne-karkkia
Lounas: kanaa, salaattia ja porkkana
Iltapala: maitorahkaa ja mustikoita

Nyt nukkumaan ja huomenna onkin onneksi jo perjantai!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

They tell you to be yourself...

...then they judge you.

Tänään oli aika raskas ja kiireinen päivä, kaikki tuntui menevän heti aamusta pieleen. Liikuntaa en ole tänään kouluun ja takaisin pyöräilyä enempää harrastanut, mutta koulutehtäviä olen sentään vähän ehtinyt tekemään :) Lihaksetkin on kyllä eilisestä salitreenistä vielä kipeänä, joten vapaapäivästä tuskin on nyt haittaa. Huomenna sitten taas reippain mielin kohti uusia koitoksia ja yritän sitten toisella kertaa päästä sinne bodysteppiinkin!

Syömiset näyttivät tänään tältä:
Aamupala: neljänviljanpuuro mansikkahillolla ja raejuustolla (kiitos stella raejuusto-vinkistä, hyvää oli!)
Lounas: lohikeittoa, salaattia, kaksi siivua leipää margariinilla ja lasi maitoa
Välipala: siivu leipää margariinilla ja mehukeittoa
Päivällinen: kanaa, raejuustoa ja kirsikkatomaatteja
Iltapala: kuningatarjäätelötuutti ja pari kirsikkatomaattia


Huomatkaa huipputerveellinen iltapala :D Mutta hei, mulle jo kaksikin päivää ilman herkkuja oli aika hyvä saavutus, koska yleensä mutustan jotain joka päivä. Ja tänään oli niin kaunis ilma, että jäätelön syönti ulkona oli vähän sellainen must juttu. Nyt olisi kauhea hali- ja hellyyspula kun nähtiin poikaystävän kanssa vaan ihan pikaisesti. Noh, onneksi kohta on edessä viikonloppu ja sitten saa taas nauttia läheisyydestä, täytyy siihen asti rutistella tyyny-parkaa. Yksin nukkuminen on vaan niin äärettömän kurjaa! Siitä huolimatta taidan kohta mennä iltapesuille ja painua sitten peiton alle unten maille odottamaan kivempaa huomista.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Leppoisa päivä

Tänään on ollut taas tosi kiva päivä :) Eilisestä saatu hyvä mieli oli tallella herätessä, joten lähdin ennen koulua salille. Aikaa hurahti puolitoista tuntia lämmittelyineen ja lyhyine venyttelyineen. Pientä ärsytystä aiheutui pukukopeilla kun olin ottanut kulmakaapin ja kun olin treenannut, huomasin että viereinen kaappi oli myös otettu (vaikka koko pukuhuone oli muuten tyhjä..) Noh kävin suihkussa ja kun siinä kuivailin ja pukeuduin, tuli pukuhuoneeseen vanhempi nainen joka tokaisi ärtyneesti "Otapas vaatteesi pois siitä!", kun farkkuni sattuivat olemaan hänen kaapinovensa edessä. Olisi sitä voinut nätimminkin pyytää, itsepä oli siihen viereen änkenyt... Pyysin anteeksi ja siirsin tavarani syrjempään ja nainen alkoi nakella omia kamojaan sinne tänne. "Kostoksi" sitten kuivasin hiuksiani oikein huolella kun tämä nainenkin olisi tarvinnut hiustenkuivaajaa :D Haha, alkoi lapsettaa, mutta en tykkää kun ihmiset purkaa pahaa oloaan viattomiin. Onneksi yleensä tuolla salilla käy mukavia ihmisiä, itse ainakin tykkään tervehtiä ja hymyillä muille, koska itse saan sellaisesta ainakin tosi hyvän fiiliksen.
Innostuin tänäänkin pitämään ruokapäiväkirjaa - ehkä sen ansiosta vältin myös suklaan ostolta kun ajattelin etten halua sellaista tänne kirjoittaa :D Tuo patonki oli sellainen miljoonan kalorin hätäratkaisu, kun salin jälkeen oli hirveä nälkä enkä olisi ehtinyt enää kouluruokailuun niin piti jotain äkkiä ostaa ja ahtaa kitusiin. Nyt illalla ei olisi ollut oikeastaan nälkä, mutta päätin syödä rahkan kun se purkki oli auki eilisestä (ostan Lidlistä 500g pakkauksia niin syön kerralla aina puolet).

Aamupala: omena-mustikka-vadelmapuuroa
Lounas: broilerimajoneesikasvispatonki
Välipala: omena
Päivällinen: vuohenjuustotomaatti-kuppikeitto, juustoa, kananmuna, porkkana, kirsikkatomaatteja ja raejuustoa
Iltapala: maitorahkaa ja päärynä

Nyt täytyy vielä paistaa kanaa kun siinä menee päiväys, mutta syön sitä sitten huomenna :) Tänäänkin ajattelin mennä ajoissa nukkumaan niin jaksan käydä pienellä aamulenkillä ennen kouluun lähtöä. Jos poikaystäväni ei tule huomenna luokseni niin menen iltapäivällä bodypumppiin, mutta jos tulee niin sitten menen illemmalla bodysteppiin. Stepissä en olekaan koskaan ollut ja rankkaa kuulemma on, joten vähän jännittää, koska sinne todennäköisemmin olen menossa. Mutta:

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Mitä täällä tapahtuu?!

MINÄ - (alkupostaustani lainaten) herkkusuu, suklaaholisti, sokerinarkkari, pullasorsa ja sohvaperuna, hölkkäsin juuri 25 minuuttia kertaakaan pysähtymättä. Tämä on taatusti ennätykseni, en ole varmaan koskaan ennen hölkytellyt edes 20 minuuttia putkeen. Oli ihan mahtava fiilis, kun pistin vain sekunttikellon käymään ja aloin hölkätä. En katsonut kelloa, menin vain. Jossain vaiheessa tajusin, että jalkani eivät oikeasti tunnu yhtään väsyneiltä, en juuri hengästynyt eivätkä aivotkaan yrittäneet manipuloida. Musiikki pauhasi korvissa ja annoin ajatusten tyhjentyä. Tämä oli juuri sitä mitä tarvitsin. Koko lenkki kesti noin 40 minuuttia eli kävelin vähän ennen ja vähän jälkeen hölkkäosuuden. Vasta kotiovella iski väsymys, mutta euforinen tunne voitti senkin. Parasta tässä on se, etten antanut edes tihkusateen haitata (lempitekosyyni lenkin skippaamiseen on sää), olen oikeasti aika ylpeä itsestäni :D Oli myös lohduttavaa, että ilmeisesti minulla on kohtuullinen peruskunto tallella kunhan vain herättelen sitä vähän.

Päätin pitää tänään pitkästä aikaa ruokapäiväkirjaa ja tällaiselta se näytti:

Aamupala: porkkana ja omenakanelipuuroa
Välipala: päärynäpiltti
Lounas: 2 kananmunaa, paprikaa, porkkana ja juustoa
Välipala: raejuustoa
Päivällinen: riisiä, jauhelihaa, herne-porkkana-kukkakaalisekoitusta ja juustoa
Iltapala: maitorahkaa ja päärynä

Itse tekemäni munakas ei näyttänyt ihan näin komealta mutta hyvää oli :P Olo on aika täysi tuon iltapalan jälkeen, mutta ei ähky kuitenkaan. Hoidin tänään muutaman rästiin jääneen asian, esimerkiksi sain vihdoin ja viimein aikaiseksi toimittaa poliisiasemalle todistuksen autokoulun kakkosvaiheesta, jotta saisin joskus sen pysyvänkin ajokortin (tätä hommaa olen lykännyt syksystä asti). Mutta nyt on sekin hoidettu!

Nyt alan katsomaan C.S.I Miamia (Horatio <3) ja venyttelen vähän, sitten painun onnellisena nukkumaan :) Aamulla salille jos kroppa vaan antaa periksi.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Energiantarve

Takana ihana viikonloppu :) Eilen kyllä join muutaman kaljan, mutta onneksi en sen enempää joten krapulaltakin vältyttiin. Tänään nukuttiin poikaystävän kanssa myöhään, mutta kun päästiin ylös ja aamupuurot oli tankattu, lähdettiinkin pyöräilemään! Käytiin syömässä jätskiä auringonpaisteessa, sen jälkeen paria kaveria morjestamassa ja sen jälkeen vielä tankkaamassa = söin puolikkaan pizzan :P Mutta pyöräiltyä tuli paljon, sillä reissuun meni melkein neljä tuntia. Oli ihana ilma, aurinko paistoi koko ajan eikä tuuli ollut kova kuin ihan muutamalla suoralla. Harmi että nyt illalla ilma harmani ja jokunen sadepisarakin on tainnut tulla.. toivottavasti huomenna ei sataisi ainakaan aamulla, etten kastuisi kouluun pyöräillessä.

 Meillä on ollut koulussa nyt ravitsemusta ja on tullut opeteltua kaiken maailman hivenaineiden tarkoitukset ja hiilihydraattien imeytymismekanismit. Yksi asia syömisessä minulle on aina aiheuttanut hiukan päänvaivaa - kuinka paljon sitä oikeastaan pitäisi syödä? Kuinka paljon pitäisi saada kaloreita, jotta jaksaisi? Kaloreista puhutaan laihduttaessa paljon ja monet niitä laskevatkin. Netistä löytyy kalorilaskureita ja myös laskureita siitä, kuinka paljon minkäkin kokoinen ihminen kuluttaa. Me laskimme koulussa oman kulutuksemme Harris-Bendictin kaavalla, joka menee seuraavalla tavalla:

NAISET:
655,1 + (9,56 x paino) + (1,85 x pituus) - (4,68 x ikä) = perusaineenvaihdunta

MIEHET:
66,47 + (13,75 x paino) + (5,0 x pituus) - (6,77 x ikä) = perusaineenvaihdunta

Esimerkiksi itselleni tuli siis tällainen kaava:
655,1 + (9,56 x 51) + (1,85 x 162) - (4,68 x 19)
= 655,1 + 487,56 + 299,7 - 88,92
= 1353,44 ~ 1350kcal

Tämän kaavan mukaan kuluttaisin siis noin 1350 kilokaloria vuorokaudessa tekemättä mitään. Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki! Tietenkin me päivän aikana liikumme, joten kaavaan tulisi vielä lisätä aktiivisuustaso:

1,3 = Kevyt = ei lainkaan vapaa-ajan aktiivisuutta
1,5 = Tavallinen = kevyt työ, jonkin verran vapaa-ajan aktiivisuutta
1,7 = Kohtalainen = kevyt työ ja kuntoliikuntaa tai fyysisesti keskiraskas työ
2,0 = Kova = päivittäinen kova liikunta tai fyysisesti raskas työ
2,2 = Erittäin kova = kilpaurheilija

Valitset siis mikä kuvaa parhaiten aktiivisuustasoasi ja kerrot sillä luvulla saamasi perusaineenvaihdunnan kulutuksesi. Oma aktiivisuuteni vaihtelee 1,5 ja 1,7 välillä, joten tämän mukaan kuluttaisin päivittäin noin 2025-2295kcal vuorokaudessa.

Itse ainakin yllätyin tämän kalorimäärän suuruudesta. En laske juurikaan ruokieni kaloreita vaan syön sen verran kuin tuntuu hyvältä. Tiedän etten taatusti syö noin paljon joka päivä, mutta kuten ravitsemuksen opettajammekin totesi, keho osaa tasoittaa energiansaannin eroja, joten päivien ei tarvitse olla toistensa kopioita. Joskus päivä menee kevyemmin ja sitten esimerkiksi viikonloppuisin saattaa ravintolaruoka nostaa energiansaantia hurjastikin. Mutta siis jutun ideana oli herätellä tajuamaan kuinka paljon ihminen voi oikeasti syödä lihomatta (kunhan tietysti kiinnittää huomiota ruuan laatuun!). Tosi usein näkyy nimittäin kuinka ihmiset syövät 1000-1300 kilokaloria päivässä ja sitten ihmettelevät kun paino jumittaa eikä putoa. En ole asiantuntija, mutta väittäisin sen johtuvan ihan puhtaasti siitä, että kroppa luulee olevansa nälänhädän keskellä ja varastoi kaiken saamansa energian itseensä pitäen siitä sitten kynsin ja hampain kiinni. Kun kropalle antaa energiaa, se uskaltaa myös antaa sitä pois.

Muistakaa siis myös laihduttaessa, että ruokaa saa ja pitää syödä tarpeeksi! Pääasia on, että syö laadukasta ruokaa, jotta keho saa kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja kivennäisaineet. Ei siis pelkkiä herkkuja, vaikka kyllä niitäkin pitää välillä syödä ;) Itse vannon perinteisen lautasmallin nimeen ja periaatteeseen, että kohtuudella kaikkea. Voisin joskus yrittää pitää mahdollisimman tarkkaa ruokapäiväkirjaa kaloreineen kaikkineen niin näkisin että mitä oikeasti tulee syötyä ja mitä tuo kalorimäärä menee yksin äskön esittelemäni kaavan kanssa. Kuten moni muukin, myös minä olen joskus laihduttanut ja pudottanutkin painoa noin 7 kiloa normaalipainon sisällä terveellisin keinoin. Siitä aion kuitenkin tehdä erikseen postauksen jossain vaiheessa :)

torstai 19. huhtikuuta 2012

Liikuntasuunnitelmia

Selviydyin loppupäivästä melko hyvin - vähän lohtusuklaata kävin kyllä vielä ostamassa, mutta poikaystävän kanssa tehtiin mukava kävelylenkki :) Viikonlopuksi onkin paljon ohjelmaa, lähden nimittäin heti huomenna koulun jälkeen vanhemmilleni ja kun lauantaina palaan, tulee pari kaveria toiselta paikkakunnalta ja vietän heidän kanssaan aikaa. Yritän kuitenkin pitää syömiset (ja juomiset..) kurissa ja käydä edes kävelylenkeillä.

Olen vähän löysäillyt ja laiskotellut tällä viikolla mitä ihmeellisempien tekosyiden varjolla, joten tein itselleni tuleviksi viikoiksi alustavat liikuntasuunnitelmat. Ne ovat vielä aika joustavia, eli esimerkiksi treenin tehokkuutta en lähde etukäteen tarkemmin suunnittelemaan vaan se riippuu aina siitä kuinka hyvin kroppa ehtii palautua edellisestä. En itselleni oikein vapaapäiviä merkinnyt, mutta voin sitten pitää niitä silloin kun tulee jotain yllättäviä menoja ettei yksinkertaisesti ehdi edes lenkille. Pyrin kuuntelemaan kehoani ja katsomaan kuinka se jaksaa ja mennään sitten sen mukaan. Tein suunnitelmat siten, että kolmena viikkona keskittyisin enemmän lihaskuntoon ja yhtenä viikkona aerobiseen. Olen huomioinut liikunnassa tulevat todennäköiset krapulapäivät (3kpl) kevyinä lenkkeinä tai kokonaan vapaina kunnosta riippuen :D

VALMIINA?

VKO 17
23.4. Maanantai: Lenkki/Zumba
24.4. Tiistai: Sali
25.4. Keskiviikko: Pump/Step
26.4. Torstai: Sali
27.4. Perjantai: Lenkki/Zumba
28.4. Lauantai: Sali/Lenkki
29.4. Sunnuntai: Sali/Lenkki

VKO 18
30.4. Maanantai: Sali
1.5. Tiistai: Lenkki
2.5. Keskiviikko: Sali
3.5. Torstai: Pump
4.5. Perjantai: Sali
5.5. Lauantai: Lenkki
6.5. Sunnuntai: Lenkki/Vapaa

VKO 19
7.5. Maanantai: Sali
8.5. Tiistai: Lenkki
9.5. Keskiviikko: Lenkki
10.5. Torstai: Zumba
11.5. Perjantai: Lenkki
12.5. Lauantai: Lenkki
13.5. Sunnuntai: Lenkki

VKO 20
14.5. Maanantai: Pump
15.5. Tiistai: Sali
16.5. Keskiviikko: Lenkki
17.5. Torstai: Sali
18.5. Perjantai: Sali
19.5. Lauantai: Lenkki
20.5. Sunnuntai: Lenkki

Nyt vaan täytyy motivoida itseä kunnolla pitämään kiinni tästä suunnitelmasta mahdollisimman hyvin! Tämän toteuttamisen jälkeen voisin ottaa kropasta uudet kuvat ja mitat :) Täytyy sitten vaan yrittää pitää huolta myös tuosta ruokapuolesta... Saa kertoilla mielipiteitä tästä suunnitelmasta! Raportoin tänne sitten että miten noudattaminen sujuu.

Stressin karkotusta

Stressaantuneena minulla ei ole syömisten suhteen toivoakaan kulkea mitään kultaista keskitietä, se on joko tai. Joko syön kaiken mitä kaapeista löydän, mussutan ahdistuneena kaikkea mahdollista vaikka maha on jo ratketa liitoksistaan tai sitten lopetan syömisen kokonaan. Eilen eräs ikävä henkilö, jonka olen pyyhkinyt elämästäni kokonaan, otti yhteyttä parin vuoden tauon jälkeen. Se laukaisi minussa valavan stressireaktion, jonka myötä olen alkanut murehtimaan kaikkea muutakin: syömisiä, liikuntaa, menneisyyttäni, tulevaisuuttani, koulua ja ihmissuhteita. Olen ollut itkuinen, ahdistunut ja syönyt itseni kipeäksi. Kello on vasta puoli yksitoista, mutta olen syönyt jo ison lautasellisen puuroa, piltin, raejuustoa, täytetyn paprikan ja paljon juustoa.
 
Päätin, että nyt saa riittää. En anna yhden menneisyyden haamun pilata loppuviikkoani, vaan lopetan märehtimisen ja alan tehdä asioille jotakin! Nyt siivoan kämpän kuntoon, koska poikaystäväni tulee illalla luokseni. Sitten teen yhden koulutehtävän, jonka pitää olla valmis huomiseen mennessä ja lähden sen jälkeen pyörällä kouluun. Illemmalla voisin houkutella poikaystäväni rauhalliselle kävelylle, jos ulkona on kiva ilma :) Eli nyt unohdan turhat murheet ja tästä sekunnista alkaen teen päivästä hyvän. Usein toimin mentaliteetilla, että jos mokaan aamulla, on koko päivä pilalla - mutta sen ei tarvitse mennä niin. Nyt annan vatsan rauhoittua liiasta syömisestä ja syön loppupäivän mahdollisimman terveellisesti. Jos onnistut tekemään edes osasta päivästä onnistuneen, kuljet lähemmäksi tavoitettasi, joten älä luovuta!

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Rentoutumista

Tänään pidin vapaapäivän liikunnasta, sillä kroppa oli aikas jumissa kiitos eilisen treenin. Koulujuttujakaan en ole jaksanut tänään tehdä, eli on ollut todellinen löysäilypäivä - mutta mielestäni ihan ansaittu sellainen :) Sen verran sain aikaiseksi, että nyt on se kesätyöpaikkakin hommattu. Reilu seitsemän viikkoa lupasin töissä olla, mutta katsoo nyt jos jotain keikkaa niiden hommien lisäksi heitän. Haluan silti viettää lomaakin, nauttia kesästä ja rakkaista ihmisistä. Voi kunpa se kesä jo tulisi! Onneksi kohta on jo toukokuu ja sitten onkin jo kesäkuu. Vielä siis hetki aikaa hioa kroppaa parempaan kuosiin.

Poikaystäväni tuli iltapäivästä luokseni, käytiin pikemmin kaupungilla kääntymässä ja majailtiin sen jälkeen lähinnä sängyn puolella lepäilemässä. Tällä hetkellä ehkä maailman paras paikka jonka tiedän, on poikaystäväni syli. Ikävintä on kuitenkin se, kun ihanan illan jälkeen täytyy päästää toinen kotiin eikä saa nukahtaa viereen. Poikaystäväni työt alkavat jo aamuyöstä, joten hänen täytyy päästä aikaisin nukkumaan ja lisäksi asutaan toisistamme reilun kymmenen kilometrin päässä eikä minulla ole autoa, joten en oikein voi yöpyä hänenkään luona arkena. Onneksi on viikonloput! Päästettyäni poikaystäväni viimein nukkumaan, tein itselleni teetä ja oikein herkkuvoileipiä: kaksi lämmintä ruisleipää, päällä ketsuppia, paprikaa sekä hitusen homejuustoa sekä tavallista juustoa. Nam nam! Nautiskelin niistä katsomalla samalla Salkkarit katsomo.fi:stä. Ainut tv-sarja, johon olen oikeasti koukussa, vaikka hävettääkin joskus myöntää se.


Ilta jatkuu tässä dataillessa ja ajattelin vielä katsoa kymmeneltä alkavan 4D:n, jossa aiheena tänään superlihavat teinit. Jollakin tavalla tuollaiset shokkihoito-ohjelmat saavat minut surulliseksi, mutta toisaalta entistäkin motivoituneemmaksi terveellisten elämäntapojen metsästyksessä. Huomenna sitten taas pirteänä lenkille ja salille tai jumpalle!

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Treeniä, treeniä!

Päätin salin sijasta suunnata ensin lenkille, koska aurinko paistoi ja sää oli muutenkin niin upea, ettei sitä voinut jättää hyödyntämättä. Iloisin mielin vedin lenkkitossut jalkaan ja suuntasin ulos. Vastatuulikaan ei häirinnyt kun kävelin jokirantaa pitkin ja nautiskelin raittiista ilmasta. Olen aina pitänyt itseäni maailman surkeimpana hölkkääjänä/juoksijana, mutta päätin silti muutaman hölkkäaskeleen ottaa. Ihmeen kevyesti se jalka nousikin ja lopulta hölkkäsinkin peräti 15 minuuttia! Se on jo huima saavutus minulta :D Viimeiset askeleet menin etanavauhdilla, mutta hölkkää se oli silti. Tuntui siltä kuin olisin jaksanut pidempäänkin, mutta päätin että jätän motivaatiota seuraavallekin lenkille. Yhteensä tunnin ajan hauskuutin ohikulkijoita ennen kuin palasin kotiin.

Kotona söin hiukan välipalaa ja uhrasin muutaman ajatuksen koulutehtäville. Lisäksi soittelin kesätöitä - ai miten niin olen jättänyt asian "hiukan" viime tippaan? No, toivotaan että jostain vielä tärppäisi... Sitten sain energiapuuskan, keräsin treenikamppeet kassiin ja lähdin salille. Treeni näytti tänään tällaiselta:

10 minuuttia crosstrainerilla

Heilautus 10kg:n kahvakuulalla 3x12
Kyykky+pystysoutu 10kg:n kahvakuulalla 3x10
Askelkyykky 5kg:n käsipainoilla 3x10/jalka

Polven koukistus istuen laitteessa 25kg 3x12
Ylätalja 20kg 3x12
Rintaprässi 15kg  3x10

Alataljasoutu 10kg 3x15
Oentajapunnerrus taljassa tangolla 10kg 3x12
Hauiskääntö 3kg:n käsipainoilla 3x12

Vatsarutistus jumppapallolla 3x15
Vartalon kierto jumppapallolla 3x12/puoli
Staattinen pito 1xmaksimi

Päälle kevyet venyttelyt, joten aikaa meni n. 1 tunti ja 30 minuuttia. Kahvakuulan heilautuksessa 12 toistoa kerrallaan oli vähän liikaa ja viimeisessä sarjassa taisi tekniikka olla kaikkea muuta kuin puhdas. Täytyy kuunnella kroppaa enemmän ettei mene paikat rikki. Alataljasoudun otin tänään ihan uutena liikkeenä mukaan, joten tein sitä kevyellä painolla ja paljon toistoja, kun vähän tunnustelin että mitenkäs tämän nyt kuuluu mennä. Lisäksi on pakko myöntää, että vatsoissa vedin vähän läskiksi ja löysäilin oikein urakalla, joten voisin vielä illalla tehdä uuden vatsalihastreenin, johon ottaisin mukaan myös jalkojen noston & kierron. Nyt on kumminkin kroppa sopivan hellänä :) Tankattukin on: puolikas paprika, 200g raejuustoa, tonnikalaa sekä makaroonia. Jälkkäriksi taidan napsia muutaman viinirypäleen. Nyt sitten taas koulutehtävien pariin niin voi rentoutua illalla!

Mittoja

Viikonloppu meni aikalailla herkutteluksi kun poikakaverin innoittamana kauhoin meille leffaherkuksi melkein puoli kiloa irtokarkkia. Lisäksi sunnuntaina piti avata grillikausi, oli sen verran hieno ilma :D Tänään sitten otin armottoman mittanauhan käteen ja kaveriksi vielä kameran. Ne ovat näyttäneet joskus paljon pahempiakin tuloksia, mutta toisaalta olen ollut paremmassakin kunnossa. Olisi kyllä ihan mahtavaa, jos olemus ei olisi näin löllö ja lihaksiton sitten kun kesällä tepsutellaan bikineissä. Aika kyllä alkaa käydä jo vähiin.. mutta jos en nyt ota itseäni niskasta kiinni, niin se vähenee aina vain.

MITAT:

Paino: 51.6kg
Käsivarsi paksuin kohta 24cm
Rintojen päältä 80cm
Rintojen alta 71cm
Vyötärö 67cm (2cm navan yläpuolelta)
"Pömppis" 80cm
Lantio 89cm
Reisi paksuin kohta 52cm
Sääri paksuin kohta 35cm

En oikein tiedä mitä haluaisin näille luvuille tapahtuvan - oikeastaan se on minulle yksi ja sama, että kasvavatko vai pienenevätkö, haluan nähdä muutoksen kuvissa. Olen aina ollut päärynä ja suhteeni reisiin on ollut myrskyisä. Pikku hiljaa olen kuitenkin alkanut hyväksyä ne, ainut toiveeni olisi, että ne eivät hyllyisi hervottomasti kävellessä vaan kehtaisin pitää kesällä sortseja ja niitä bikineitä tietysti. Suurin haasteeni tällä hetkellä on keskivartaloni, joka kaikessa pömpöttävyydessä ja ryhdittömyydessään ärsyttää ihan suunnattomasti. Mutta mitä muuta voi odottaa kun laiminlyö jatkuvasti selkä- ja vatsatreeniä möllöttäen mieluummin sohvalla karkkipussi kourassa?

Sitäpä lähden nyt pohtimaan salille :P

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Houkutus

Päätin varata itselleni ajan verikokeisiin täksi aamuksi, kun kerran oli mahdollisuus saada tietää kaiken maailman kolesterolit ja muut - ilmaiseksi! Koulussa siis jotkut opiskelijat tarvitsivat koekaniineja näyttöihinsä. Näytteet vaativat paastoa edellisestä illasta. Peace of cake, ajattelin kun eilen illalla mutustelin kylläisenä vielä omenaa päättäen, että nyt en sitten syö ennen kuin vasta verikokeiden jälkeen. Kun olin päässyt peiton alle aikeissani painua unten maille, alkoi mahani murista. Yhtäkkiä tunsin olevani valtavan nälkäinen! Sellainen olo, että nyt äkkiä tänne valtava makaronilaatikkoannos, nomnomnom. Mutta enhän minä voinut enää syödä kun kello lähenteli jo puolta yötä :( En meinannut millään saada unta, mutta lopulta voitin taistelun vatsaani vastaan ja uinahdin. (ja olin siis syönyt koko päivän erittäin hyvin - luulen, että koko "nälkä" oli kokonaan psyykkistä oireilua siitä, että tiesin sen olevan ehdottoman kiellettyä)

 Aamulla olo ei ainakaan helpottunut. Olen tottunut aina syömään aamupalan melkein heti herättyäni: puuroa tai mysliä ja teetä. Nyt en saanut niistä mitään, vaan oli tyydyttävä pieneen vesilasilliseen. Yritin olla urhea ja lämmitin mikrossa pakkasesta itselleni pari ruisleipää evääksi, jotta voisin mussuttaa ne heti näytteenoton jälkeen. VIRHE, VIRHE. Ne tuoksuivat taivaalliselle lämpiminä ja suurin piirtein kuolasin niiden päälle. Ryhdistäydyin, pilkoin nopsasti paprikat niiden päälle, heitin muovipussiin ja suljin sen tiukasti. Sitten äkkiä kamat kasaan, pyörän selkään ja kohti koulua. Olin varma, että tuuperrun katuojaan ja jään sinne, mutta selvisin kuin selvisinkin.

Verinäytteenoton jälkeen oli voittajafiilis ja kaivoin onnellisena leivät esiin. Vain huomatakseni, että ne olivat muuttuneet kivikoviksi leivänkuvatuksiksi, joita syödessä meinasi hampaat irrota. Onneksi pääsin parin tunnin päästä syömään oikeaa ruokaa. Tästä kaikesta kuitenkin päättelin, että totaalikieltäytyminen ei sovi minulle, vaikka oikeastaan sen tiesinkin jo aiemmasta kokemuksesta. Kielletty houkuttaa ja tekee minusta heikon, aiheuttaa pahaa mieltä ja muutenkin kismittää. Mieluummin siis sallin itselleni esimerkiksi vähän suklaata silloin tällöin kun sitä oikeasti haluaa, enkä kiduta itsäeni vieroitusoiretuskissani. Skippasin yhden luennon, joten syömisen jälkeen kiiruhdin töihin parantamaan maailmaa ja turvaamaan elantoani. Olin ylpeä itsestäni, että söin töissä vain yhden dominokeksin ja vain pikkuisen mustikkarahkaa eväideni lisäksi, koska siellä on AINA kaiken maailman herkkuja houkuttelemassa pahoille teille. Hyötyliikuntaa lukuunottamatta urheiluosuus jäi täysin mitättömäksi, mutta huomenna aion käydä salilla!

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Hupsista

Täynnä taistelutahtoa laitoin eilen illalla kellon soimaan jo kuudelta, jotta ehtisin käydä aamulenkillä ennen kouluun lähtöä. Aamulla herätys kuitenkin siirtyi 1½ tuntia eteenpäin, joten se siitä.. Noh, ainakin avasin pyöräilykauden, eli alan taas pyöräillä kouluun bussilla köröttelyn sijasta! Pyörä ei kylläkään ole ihan parhaassa kuosissa, mutta poikaystävä lupasi että voidaan joku päivä roudata se hänen luokseen, niin hän rasvaa ketjut ja katsoo että kaikki on muutenkin kondiksessa. Ja minä saan kuulemma kunnian pestä pyöräni, koska se on kuulemma likainen. Onko se nyt niin vakavaa, jos alkuperäisväriltään sininen pyörä arvioidaan lähinnä ruskeanharmaaksi..?

Syömiset meni tänään ihan kivasti, ellei lasketa sitä että koulussa lankesin ostamaan juustokinkkusämpylän ja muumilimupullon(?!), vaikken yleensä edes juo limua. Muistin taas miksi - eipä siitä jano lähtenyt, sama kuin olisi sokeria lusikoinut. Meltä oli parit tunnit peruttu, joten olisin ehtinyt salille ennen poikaystäväni tuloa, mutta sen sijaan kävinkin vain ruokakaupassa ja yritin tehdä jotain koulun eteen. Nyt arvon tässä, että lähdenkö vielä käymään lenkillä.

Jotenkin tuntuu siltä, että en lähde... en ainakaan, jos en saa paria koulujuttua tunnin sisällä valmiiksi, koska niiden deadlinet koputtelevat vaativasti pääkoppaani. Huomenna kipitän suoraan koulusta töihin ja pääsen vasta yhdeksältä, joten huomennakin liikunta todennäköisesti jää pelkkään pyöräilyyn kouluun - töihin - kotiin. Noh, ehkä tällainen kevyempi aloitus (ajatuksen tasolla siis) sopii paremmin tällaiselle laiskimukselle, ettei nyt ihan mene maailmankirjat sekaisin? :P

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Havahtuminen

Vappu, juhannus, joulu, uusi vuosi, syntymäpäivät ja kaiken maailman kissanristiäiset ovat hienoja tekosyitä työntää ääntä kohti kaikki syötäväksi kelpaava, joka sattuu käsiin osumaan. Eikä sen kaiken mässäilyn keskellä ehdi edes kävelylle, saati sitten hikijumpalle. Ja aina kun ruokaparaatista on selvitty, on hyvä tilaisuus vannoa kuinka tästä se terveellinen elämä alkaa.

KYLLÄ! Juuri niin minä aion tehdä - taas kerran :D Nämä oivallukset syntyvät yleensä silloin, kun röhnötän sohvalla vatsa pullollaan, eikä tämä kerta ole poikkeus. Ympärilläni on suklaakääreitä ja jääkaapista katosivat juuri viimeisetkin pashanjämät.


Olen 19-vuotias herkkusuu, suklaaholisti, sokerinarkkari, pullasorsa ja sohvaperuna. Ilmeisesti minulla kävi hyvä säkä kun geenejä jaettiin, koska olen aina ollut normaalipainoinen ja on joku joskus hoikaksikin kuvaillut. Koko pienen elämäni olen harrastanut liikuntaa säännöllisen epäsäännöllisesti ja lajeja on tullut kokeiltua taitoluistelusta salitreeniin. Kunto on kuitenkin päässyt taas rapistumaan siitäkin huolimatta, että omistan pirun kalliin kuntokeskusjäsenyyden. On mukamas liikaa koulutehtäviä ja poikaystävän sylikin on paljon houkuttelevampi. Kroppa on ihan huomaamatta löystynyt ja tiedän, että jos jatkan tulevan kesän tähän malliin, syksyllä peilistä tuijottaa pöhöttynyt ja pulskistunut kaksikymppinen. Sitähän minä en halua.

Tällä hetkellä asustelen yksin yksiössäni, opiskelen pääsääntöisesti ja työskentelen silloin tällöin maksaakseni elämäni. Vapaa-ajalla köllötän poikaystävän kainalossa, viiletän kaupungilla ja juoruilen tyttökavereiden kanssa. Ja herkuttelen surutta. Nyt aion pikku hiljaa ottaa arkeeni mukaan liikuntaa, aluksi vaikkapa 2-4 kertaa viikossa. Sen ei ole niin väliä, sisältääkö se liikunta rauhallista kävelyä vai kovaa salitreeniä, mutta päämääränäni olisi saada taas liikunnasta osa arkea ja löytää sen ilo. Siinä sivussa voisin yrittää vähän vieroittautua makeanhimostani, joka saa ihmiset pyörittelemään silmiään kun joka välissä olen tutkimassa kaappeja ja taskuja, että jospa sinne pieni suklaamurunen olisi eksynyt...! Mutta nyt siis nokka kohti terveellisempää elämää, jospa tällä kertaa vaikka onnistuisin :D