Nyt kun olo on taas parempi, heräsin siihen todellisuuteen että koulu painaa ihan hulluna päälle. Vielä olisi muutama tentti ja jokunen kirjallinen työ, johon pitäisi tarttua. Mutta kuinka malttaisi kun ulkona paistaa aurinko ja on ehkä ihanin ilma ikinä (jos ei lasketa pirun kylmää tuulta mukaan)! Olen siis tänään nauttinut omasta pikku lasitetusta kasvihuoneestani (=parvekkeestani) lukemalla siellä auringonpaisteessa tenttiin. Kun latinankieliset sanahirviöt alkoivat tursuta korvista ulos, lähdin reilun tunnin kävelylle. En ottanut sitä niinkään urheilun kannalta vaan nautin ilmasta ja siitä, ettei olo ollut niin etova kuin viime päivinä. Kyllä sitä osaa taas arvostaa, että vesilasillinen pysyy sisällä.
Osaa arvostaa terveyttä.
Aloin taas pitämään ruokapäiväkirjaa kun siinä on jotain järkeä ja tänään tuli popsittua:
Aamupala: 2 ruisleipää margariinilla ja raejuustolla
Lounas: kinkkupastaa, kurkkua, porkkanaa, leipä margariinilla ja lasi maitoa
Välipala: porkkana, raejuustoa ja banaanilastuja
Päivällinen: spagettia ja paistettu kananmuna
Iltapala: maitorahkaa ja mansikoita
Aaaa nuo banaanilastut oli niin hyviä että niitä tuli puputettua ehkä vähän liikaakin.. mutta sallitaan nyt tuo kun hirveistä jäätelöhimoista huolimatta kävelin tyynesti jätskikioskin ohi :D Ne ovat pirullisia ansoja näin aurinkoisina päivinä ja ainakin minulle niiden ohittaminen retkahtamatta on aina jonkinmoinen koitos. Mutta toisaalta niiden kiskurihinnat kyllä auttavat aika hyvin asiaa. Ihan oikeasti sydämeen sattuu maksaa pikkuruisesta jäätelöpallosta enemmän kuin mitä litra samaa tavaraa viereisessä kaupassa maksaa.
Oikeastaan tuosta aasinsiltana yhteen ongelmaani: en voi koskaan ostaa esimerkiksi litraa jäätelöä kotiin ellei minulla ole kavereita auttamassa sen syömisessä heti. En myöskään koskaan osta suklaalevyä, keksipakettia, jumbokarkkipussia yms. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että jos minulla on esimerkiksi kokonainen keksipaketti kaapissa, niin sisälläni herää suunnilleen tältä kuulostava kaveri:
Ja sitten syön sen koko keksipaketin. Ihan oikeasti, minulla ei ole mitään kohtuutta, jos tiedän että kaapeissa on herkkuja! Ne eivät säily kuin ehkä silloin jos en avaa niitä, mutta jos teen sen virheen että pakkaus aukeaa niin sitten käyn mutustamassa herkkuja joka välissä. Tästä syystä kiikutan aina esimerkiksi äidin tuputtamat herkkupakkaukset poikaystäväni luokse säilöön, missä sitten saan silloin tällöin ottaa yhden namun (tai useamman jos raksun silmä välttää). Jos minun tekee mieli jotain hyvää, ostan sen yhden pullan/tikkarin/suklaapatukan/jäätelötuutin. Tätä suosittelisin myös muille, jos huomaa että on kohtuuden kanssa ongelmia! Miksi turhaan kiduttaa itseään asettamalla itsensä alttiiksi turhille kiusauksille? Harvoin ihminen nimittäin oikeasti tarvitsee sitä kokonaista suklaalevyä - itselleni ei ainakaan juuri koskaan tule suklaapatukan jälkeen sellaista tunnetta, että hitto, näitä on pakko saada nyt viisi lisää. Ja näin sekä mieli että kroppa ovat tyytyväisiä: suklaahimo on tyydytetty eivätkä verisuonet pauku rasvasta ja sokerista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti