Stressin karkotusta

Stressaantuneena minulla ei ole syömisten suhteen toivoakaan kulkea mitään kultaista keskitietä, se on joko tai. Joko syön kaiken mitä kaapeista löydän, mussutan ahdistuneena kaikkea mahdollista vaikka maha on jo ratketa liitoksistaan tai sitten lopetan syömisen kokonaan. Eilen eräs ikävä henkilö, jonka olen pyyhkinyt elämästäni kokonaan, otti yhteyttä parin vuoden tauon jälkeen. Se laukaisi minussa valavan stressireaktion, jonka myötä olen alkanut murehtimaan kaikkea muutakin: syömisiä, liikuntaa, menneisyyttäni, tulevaisuuttani, koulua ja ihmissuhteita. Olen ollut itkuinen, ahdistunut ja syönyt itseni kipeäksi. Kello on vasta puoli yksitoista, mutta olen syönyt jo ison lautasellisen puuroa, piltin, raejuustoa, täytetyn paprikan ja paljon juustoa.

 

Päätin, että nyt saa riittää. En anna yhden menneisyyden haamun pilata loppuviikkoani, vaan lopetan märehtimisen ja alan tehdä asioille jotakin! Nyt siivoan kämpän kuntoon, koska poikaystäväni tulee illalla luokseni. Sitten teen yhden koulutehtävän, jonka pitää olla valmis huomiseen mennessä ja lähden sen jälkeen pyörällä kouluun. Illemmalla voisin houkutella poikaystäväni rauhalliselle kävelylle, jos ulkona on kiva ilma :) Eli nyt unohdan turhat murheet ja tästä sekunnista alkaen teen päivästä hyvän. Usein toimin mentaliteetilla, että jos mokaan aamulla, on koko päivä pilalla - mutta sen ei tarvitse mennä niin. Nyt annan vatsan rauhoittua liiasta syömisestä ja syön loppupäivän mahdollisimman terveellisesti. Jos onnistut tekemään edes osasta päivästä onnistuneen, kuljet lähemmäksi tavoitettasi, joten älä luovuta!