Täynnä taistelutahtoa laitoin eilen illalla kellon soimaan jo kuudelta, jotta ehtisin käydä aamulenkillä ennen kouluun lähtöä. Aamulla herätys kuitenkin siirtyi 1½ tuntia eteenpäin, joten se siitä.. Noh, ainakin avasin pyöräilykauden, eli alan taas pyöräillä kouluun bussilla köröttelyn sijasta! Pyörä ei kylläkään ole ihan parhaassa kuosissa, mutta poikaystävä lupasi että voidaan joku päivä roudata se hänen luokseen, niin hän rasvaa ketjut ja katsoo että kaikki on muutenkin kondiksessa. Ja minä saan kuulemma kunnian pestä pyöräni, koska se on kuulemma likainen. Onko se nyt niin vakavaa, jos alkuperäisväriltään sininen pyörä arvioidaan lähinnä ruskeanharmaaksi..?
Syömiset meni tänään ihan kivasti, ellei lasketa sitä että koulussa lankesin ostamaan juustokinkkusämpylän ja muumilimupullon(?!), vaikken yleensä edes juo limua. Muistin taas miksi - eipä siitä jano lähtenyt, sama kuin olisi sokeria lusikoinut. Meltä oli parit tunnit peruttu, joten olisin ehtinyt salille ennen poikaystäväni tuloa, mutta sen sijaan kävinkin vain ruokakaupassa ja yritin tehdä jotain koulun eteen. Nyt arvon tässä, että lähdenkö vielä käymään lenkillä.
Jotenkin tuntuu siltä, että en lähde... en ainakaan, jos en saa paria koulujuttua tunnin sisällä valmiiksi, koska niiden deadlinet koputtelevat vaativasti pääkoppaani. Huomenna kipitän suoraan koulusta töihin ja pääsen vasta yhdeksältä, joten huomennakin liikunta todennäköisesti jää pelkkään pyöräilyyn kouluun - töihin - kotiin. Noh, ehkä tällainen kevyempi aloitus (ajatuksen tasolla siis) sopii paremmin tällaiselle laiskimukselle, ettei nyt ihan mene maailmankirjat sekaisin? :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti